Lannoitteet

Lannoitteet ovat aineita, jotka lisäävät maaperän ravinteita ja tukevat kasvien kasvua. Ne toimittavat välttämättömiä ravinteita kuten typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K), sekä usein sekundaarisia ravinteita (kalsium, magnesium, rikki) ja mikroravinteita. Lannoitteet voivat parantaa satoa, laatua ja maaperän kykyä pitää vettä.

Lannoitteet jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: orgaanisiin lannoitteisiin sekä epäorgaanisiin tai mineraalilannoitteisiin. Orgaaniset lannoitteet sisältävät ravinteita orgaanisessa muodossa ja vapautuvat maaperässä mikrobiaktiivisuuden avulla; niihin kuuluvat esimerkiksi lanta, komposti sekä eläinperäiset ja kasvi- jätteet. Mineraalilannoitteet ovat kemiallisesti valmistettuja ja voivat tarjota ravinteita nopeasti; niihin kuuluvat yleisimmät NPK-lannoitteet sekä yksittäiset aineet kuten ammoniumnitraatti, superfosfaatti ja kaliumsulfaatti. NPK-arvot ilmoittavat kolmen pääravinteiden pitoisuudet pakkauksessa.

Tarve määräytyy yleensä maaperä- ja kasvinäytteiden sekä viljelykasvin tarpeen mukaan. Lannoitusta voidaan toteuttaa maaperään, kasvualustaan, kylvöyhteyteen tai lehtien kautta (foliar). Määrät ilmoitetaan kilogrammoina hehtaarilta tai prosentuaalisena osuutena lannoitteesta. Säännöllinen seuranta ja oikea ajoitus parantavat hyötyä ja vähentävät ympäristöhaittoja.

Ympäristö- ja terveysriskit: liiallinen lannoitus voi johtaa vesistöjen rehevöitymiseen, pohjaveden pilaantumiseen sekä maaperän happamoitumiseen. Typen päästöt voivat vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin. Siksi lannoitteiden käyttöä säädellään ja suositellaan maaperä- sekä viljelyolosuhteiden mukaan sekä noudatettavaksi tarkkoja annostusohjeita. Lannoitteiden kierrätys ja oikea varastointi ovat osa kestävää viljelyä.