Lannoitteiden

Lannoitteet ovat aineita, joiden tarkoitus on lisätä maaperän ravinteita kasvien kasvun ja sadon tukemiseksi. Ne voivat täydentää maan luonnollista ravinnepitoisuutta ja vaikuttaa sekä kasvien kehitykseen että lopulliseen satoon. Lannoitteet jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään: epäorgaanisiin (mineraalisiin) lannoitteisiin ja orgaanisiin lannoitteisiin. Mineraalilannoitteet sisältävät nopeasti liukenevia ravinteita, kuten typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K), sekä mikroravinteita. Orgaaniset lannoitteet, kuten lantaa, kompostia sekä biokaasun lietteitä, vapauttavat ravinteet hitaammin ja parantavat maaperän rakennetta sekä humuspitoisuutta.

Käyttö ja suunnittelu perustuvat kasvin ja maaperän tarpeisiin. Maaperätestit auttavat määrittämään oikeat määrät ja ajoituksen. Yleisimmät levitystavat ovat pintalannoitus, rivilannoitus sekä sivulannoitus kasvukauden aikana. Viljelykasvikohtaiset suositukset ja maan rakenteen sekä vedenpidätyskyvyn huomiointi ovat tärkeitä. Lannoitteita voidaan käyttää sekä yksittäisinä ravinteina että moniravinnelannoitteina, ja tarvittaessa mukaan voidaan liittää kasteluun liukenevia ratkaisuja.

Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset ovat keskeisiä. Liiallinen tai vääräaikainen lannoitus voi johtaa vesistöjen rehevöitymiseen sekä maaperän ravinteiden valumiseen ja nitraattipitoisuuksien nousuun. Näistä syistä lannoitteiden käyttöä säädellään sekä kansallisella että EU-tasoisella lainsäädännöllä ja suosituksilla, ja kestävän maatalouden periaatteiden mukaan pyritään oikea-aikaiseen, oikean määrän ja oikeiden ravinteiden valintaan.