Laboratorioanalyysit

Laboratorioanalyysit ovat prosesseja, joissa näytteistä kerätään mittauksia tai vahvistetaan olemassa olevia ominaisuuksia. Ne voivat olla kvalitatiivisia (havaitaan, mitä ainesosia näytteessä on) tai kvantitatiivisia (arvotaan määrät). Analyysejä tehdään laboratorio-olosuhteissa ja niitä säätelee usein standardoitut menetelmät, laadunvarmistus ja asianmukainen dokumentointi.

Menetelmät kattavat useita alueita. Instrumentaalisia lähestymistapoja ovat kromatografia (HPLC, GC), spektroskopia (UV-Vis, IR, NMR), massaspektrometria sekä elintarvike- ja ympäristöanalyyseissä yleisesti käytetyt AAS ja ICP-OES/MS. Myös näytteiden esikäsittely, kuten uuttaminen, suodatus ja kuivatus, ovat tärkeitä vaiheita. Mikrobiologiset analyysit voivat sisältää kultivoitumisen, PCR- ja immunologiset menetelmät. Tulokset esitetään mittausarvoina sekä laadullisina päätelminä; tulkintaan vaikuttavat havaitut raja-arvot, kalibrointi ja kontrollit.

Laboratorioanalyysit liittyvät laajasti eri aloihin: kliinisessä diagnostiikassa biomarkereiden mittaukset, ympäristönäytteiden tarkkailu (veden, ilman, maaperän laatu), elintarvike- ja lääkeaineanalyysit sekä materiaalitekniikka. Laadunvarmistus ja kirjanpito ovat keskeisiä; tulosten luotettavuus riippuu sekä menetelmien validoinnista että henkilöstön ammattitaidosta. Monissa maissa laboratorioiden toiminta on sertifioitua tai akkreditoitua, esimerkiksi ISO 17025 (laboratorioiden laadunvarmistus) tai ISO 15189 (terveydenhuollon laboratoriot).

Työ ja tiedonsiirto noudattavat eettisiä ja turvallisuusmääräyksiä. Näytteiden hallinta, jäljitettävyys ja tietosuoja ovat tärkeitä osa-alueita; laboratoriot huolehtivat myös turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista sekä raportoinnista sovellettujen standardien mukaan.