LIFOkäytäntöjen

LIFOkäytäntöjen tarkoittaa varaston kustannuslaskennan periaatetta, jossa viimeksi ostetut tai tuotetut tavarat kirjataan ensin myytyinä. Tämä Last In, First Out -periaate vaikuttaa sekä myytyjen tuotteiden kustannuksiin että loppuvaraston arvoon, sillä kustannukset muodostuvat viimeisistä eristä ja varaston arvo heijastaa aikaisempia ostohintoja.

Käyttö ja vaikutukset: LIFOkäytäntöjä sovelletaan varaston arvostamiseen sekä kustannuslaskentaan, ja ne voivat vaikuttaa tilikauden tulokseen etenkin hintojen noustessa. Inflaatiotilanteissa kustannukset voivat kasvaa nopeammin kuin myyntihinnat, mikä nostaa kustannuksia ja pienentää voittoa. Toisaalta LIFO voi johtaa alhaisempiin loppuvaraston arvoihin sekä monimutkaisiin kirjanpitokäytäntöihin, etenkin kun tavarat ovat erätasolla vaihtelevia tai varastossa on useita ostoeriä.

Sääntely ja käytäntö: IFRS-säädökset eivät yleensä salli LIFOa; niitä suositaan varastojen arvostuksessa FIFO- tai keskiarvostuksen mukaisesti. Yhdysvaltain tilinpitokäytännöissä LIFO on sallittu ja käytetty, mutta se vaikuttaa sekä tilinpäätöksiin että verotukseen eri tavalla kuin IFRS-ystävälliset järjestelmät. Suomessa ja monissa EU-maissa LIFO on harvinaisempi ja tilinpäätöksiin sovellettavat standardit suosivat muita menettelyjä.

Yhteenveto: LIFOkäytäntöjen ovat varaston kustannuslaskennan työkalu, jolla on sekä etuja että rajoituksia. Sen käyttöönotto vaikuttaa tilikauden tulokseen, varaston arvoon ja mahdollisesti verotukseen, ja valinta määräytyy sovellettavien standardien sekä yrityksen taloudellisen kontekstin mukaan.