Lähipalvelujen

Lähipalvelut on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan peruspalveluita, jotka pyritään tuottamaan asukkaiden oman kunnan tai lähialueen läheisyydessä. Tavoitteena on varmistaa palveluiden saavutettavuus, yhdenvertaisuus ja sujuva arjen hoitaminen myös haja-asutusalueilla. Lähipalvelut kattavat sekä julkiset että paikalliset palvelut, joita asukkaat tarvitsevat päivittäin.

Käytännössä lähipalvelut koostuvat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, esi- ja perusopetuksesta sekä varhaiskasvatuksesta, kirjasto- ja kulttuuripalveluista, postipalveluista tai sähköisistä asiointipalveluista sekä julkisesta liikenteestä ja muusta elinvoimaa tukevasta toiminnasta. Palvelut pyritään tarjoamaan koordinoidusti, usein yhteisen palvelukeskuksen tai monipalvelupisteen kautta, joka palvelee useaa toimijaa samassa osoitteessa.

Organisointi on ollut pitkään kuntien vastuulla, mutta väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen ovat lisänneet tarvetta turvata lähipalvelujen saatavuus myös pienemmissä kunnissa. Sote-uudistus, jonka tavoitteena oli siirtää terveyden- ja sosiaalihuollon vastuu maakunnille, nykyisin hyvinvointialueille, hoidettavaksi, on kokenut poliittisia vastustuksia ja viivästyksiä, eikä kaikkia rakenteellisia ratkaisuja ole toteutettu nykyisellään.

Edistyminen painottuu digitalisoituneiden palvelujen kasvussa ja asiakkaan palvelupolun digitalisoinnissa, kuten sähköisen asioinnin, etävastaanottojen ja virtuaalityötilojen avulla. Silti erityisesti haja-asteisilla alueilla on edelleen haasteita resurssien riittävyydessä, henkilöstön rekrytoinnissa sekä palveluiden tasaisessa saatavuudessa.