Lääkehoitoresistenssi

Lääkehoitoresistenssi, tunnetaan myös lääkeresistenssinä, on ilmiö, jossa mikro-organismit, kuten bakteerit, virukset, sienet tai loiset, tai syöpäsolut kehittävät vastustuskyvyn lääkeaineita vastaan, joiden oli alun perin tarkoitus tuhota ne tai hidastaa niiden kasvua. Tämä tekee aiemmin tehokkaista hoidoista merkityksettömiä ja johtaa infektioiden tai sairauksien hoitamisen vaikeutumiseen.

Resistenssin kehittyminen on luonnollinen evoluution tulos. Mikro-organismit ja syöpäsolut mutatoituvat jatkuvasti. Kun altistamme näitä soluja lääkeaineille, herkät yksilöt kuolevat, mutta sattumalta resistenttejä ominaisuuksia kehittäneet selviävät ja lisääntyvät. Tämän seurauksena resistentit kannot yleistyvät populaatiossa.

Lääkehoitoresistenssiin vaikuttavat monet tekijät. Yksi merkittävimmistä on lääkkeiden väärinkäyttö ja liiallinen käyttö. Antibioottien käyttö virustartuntoihin, joihin ne eivät tehoa, tai hoitojen kesken jättäminen edistää resistenssin kehittymistä. Myös hygieniaolojen heikkeneminen ja matkustaminen voivat levittää resistenttejä mikrobeja globaalisti. Syöpähoidoissa resistenssi voi kehittyä samankaltaisten geneettisten muutosten kautta, jotka tekevät syöpäsoluista vähemmän herkkiä solunsalpaajille.

Lääkehoitoresistenssin torjunta vaatii monia toimenpiteitä, kuten rationaalista lääkkeiden käyttöä, uusien lääkkeiden kehittämistä, infektioiden ehkäisyä tehostamalla hygieniaa ja rokotuskattavuutta sekä resistenssin seurantaa. Se on merkittävä uhka kansanterveydelle ja vaatii kansainvälistä yhteistyötä.