Resistenssin

Resistenssi tarkoittaa eliön kykyä sietää tai välttää haitallisen vaikutuksen. Biologiassa ja lääketieteessä termiä käytetään yleisimmin kuvaamaan mikrobien vastustuskykyä antibiooteille, mutta käsite koskee myös kasveja, hyönteisiä sekä torjunta-aineita ja desinfiointiainetta. Resistenssi on tärkeä ilmiö terveydenhuollossa, maataloudessa ja ympäristössä, ja sen seuranta sekä ennaltaehkäisy ovat keskeisiä.

Mekanismit resistenssissä ovat moninaisia. Mutaatiot kohdekohdassa voivat estää lääkkeen sitoutumisen tai sen vaikutuksen. Vastustusgeenit voidaan siirtää plasmideihin tai ne voivat olla osa kromosomia, mikä mahdollistaa nopean leviämisen. Yleisimmät mekanismit ovat entsymaattinen lääkeaineen hajoaminen, kohteen muokkaaminen, solukalvon läpäisyn vähentyminen sekä lääkeaineen ulosvienti solusta eli efflux-pumppujen toiminta.

Syntyyn vaikuttavat tekijät: resistenssi kehittyy, kun valintapaineet kuten antibioottien tai torjunta-aineiden käyttö ovat suuria tai epäasianmukaisia. Kansainvälinen liikkuvuus, huono infektion torjunta sekä geneettinen vaihtelu nopeuttavat kehitystä. Resistenssien leviäminen voi tapahtua yhteisöissä, sairaaloissa ja eläin- sekä kasvisektorilla.

Vaikutukset ja vastetoimet: Resistenssi vaikeuttaa hoitoa, pidentää sairaalajaksoja ja kasvattaa kustannuksia sekä potilaiden riskiä komplikaatioihin. Vastatoimia ovat kestävä antibioottien käyttö, tarkka diagnostiikka, hyvä infektioiden hallinta, rokotteet sekä tutkimus uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehittämiseksi. Globaalit seuranta- ja yhteistyöverkostot ovat olennaisia.

Esimerkkejä: MRSA, ESBL-positiiviset bakteerit sekä malarian ja tuberkuloosin resistenssi ovat tunnettuja ongelmia, joiden torjuminen vaatii monitahoisia toimia terveydenhuollon sekä maatalouden tasolla.