Kääntämisperusteiden

Kääntämisperusteet ovat ohjenuoria ja kriteeristöä, joiden mukaan kääntäjä tekee päätöksiä käännöstyössään. Ne määrittelevät, mitä käännöksessä on tärkeää säilyttää tai mukauttaa, ja millä tavoin tekstin tarkoitus ja käyttö kontekstissa otetaan huomioon. Perinteisesti kääntämisperusteisiin liittyy sekä sisällön tarkkuus että viestin toimivuus kohdekielellä ja -kulttuurissa.

Teoreettiset pohjat muodostuvat muun muassa semanttisen ja funktionaalisen ekvivalenssin, formal- ja dynamiikkasidonnaisten lähestymistapojen sekä Skopos-teorian ajattelusta: käännöksen päämäärä sekä lukijayleisö määrittävät, millaisia valintoja tehdään. Kääntämisperusteet voivat korostaa esimerkiksi merkityksen säilyttämistä, sanoman oikeaa sävyä ja rekisteriä, lukijan ymmärrettävyyttä sekä terminologian johdonmukaisuutta. Toisaalta ne voivat sallia tai vaatia kulttuurista adaptointia, idiomien luonnollista esittämistä ja tekstin sujuvuutta kohdekielellä.

Käytännössä kääntämisperusteet eriytyvät aloittain. Kirjallinen käännös voi painottaa säilyttämäänimistön tyylin ja äänen; tekninen tai oikeudellinen käännös korostaa tarkkaa terminologiaa ja lainsäädäntöön nähden oikeellisuutta; audiovisuaalinen paikannus huomioi tilan, aikarajat ja yleisön kulttuurisen kontekstin. Kääntäjät ja toimittajat käyttävät näitä periaatteita sekä organisaatioiden tukimateriaaleja, kuten tyyli- ja ohjeistuksia, sekä asiakasvaatimuksia käännösten suunnittelussa ja laadunvarmistuksessa.