Käännöstekstit

Käännöstekstit ovat ruudulla näkyviä tekstimuotoisia käännöksiä audiovisuaalisesta sisällöstä, kuten elokuvista, televisio-ohjelmista tai verkkovideoista. Ne esittävät alkuperäisen dialogin kohdekielellä sekä tarvittaessa tarinan kannalta olennaista informaatiota, jotta katsoja voi seurata sisällöä ilman alkuperäistä ääninäyttöä. Käännösteksteihin voidaan lisäksi sisällyttää viitteitä äänimaailmasta, puheen nopeudesta sekä kulttuurisesti merkittävistä viittauksista.

Käännöstekstit voidaan jakaa pääosin kahteen muotoon: tavalliset käännöstekstit, jotka siirtävät dialogin kohdekielellä, sekä kuvailutekstit kuulovammaisille (SDH), jotka lisäksi kertovat äänimaailmasta, koskettavista ääni-ilmaisutyypeistä ja puhujien erottelusta. Näiden välillä on eroja sekä sisällöllisissä että saavutettavuuteen liittyvissä vaatimuksissa.

Prosessi käännöstekstien tuottamisessa sisältää useita vaiheita. Aluksi kerätään tai erottellaan lähdeteksti, jonka pohjalta tehdään käännös hyvän kielitaidon ja tyylisääntöjen mukaan. Tämän jälkeen suoritetaan ajoitus eli tekstien ajastaminen kuvan kanssa vastaamaan tapahtumia ja vuoropuheluita; lisäksi hoidetaan typografia, rivimäärät ja tekstin kestot. Lopullinen laatuvarmistus kattaa kielenhuollon, ajoituksen sekä tarvittaessa kulttuurisen sensitiivisyyden tarkastelun.

Teknisesti käännöstekstit tallennetaan yleisesti tiedostomuodoissa kuten SRT, WebVTT tai TTML, ja ne voidaan integroida mediasoittimiin tai suoratoistopalveluihin. Hyvä käytäntö huomioi sekä lukuergonomian että nopean puheen haasteet sekä saavutettavuusvaatimukset, jotta sisältö on ymmärrettävää eri yleisöille.

Käyttökohteita ovat elokuvat, televisio ja verkkopalvelut. Käännöstekstien laatuvaatimukset sekä oikeudelliset oikeudet ovat keskeisiä tekijöitä tuotannossa ja jakelussa.