Käyttötapausanalyysi

Käyttötapausanalyysi on järjestelmäkehityksen ja vaatimustenhallinnan menetelmä, jolla kuvataan, mitä järjestelmä tekee sen käyttäjien ja muiden sidosryhmien näkökulmasta. Tavoitteena on määritellä toiminnalliset vaatimukset, järjestelmän rajat sekä vuorovaikutukset, ja hankkia ymmärrys siitä, miten poikkeustilanteet käsitellään.

Keskeisiä käsitteitä ovat toimija (actor), käyttötapaus (use case), perusvirta eli normaali kulku sekä poikkeavat polut. Lisäksi määritellään esiasetukset ja lopputila sekä käytetään tarvittaessa relaatiomalleja kuten include- ja extend-yhteyksiä. Käyttötapaukset voidaan esittää sekä teksti- kuvauksina että UML-yhteydessä käyttötapausdiagrammeina tai -dokumentaatioina.

Prosessi etenee usein vaatimustenkeruusta tunnistamiseen ja kuvaamiseen, mallintamiseen sekä tarkastukseen ja hyväksyntään. Vaatimukset kootaan käyttötapauksittain, joihin liitetään tiedot toimijoista, esiasetuksista, päävirrasta sekä mahdollisista vaihtoehtoisista poluista. Tuloksena syntyy dokumentoitu kokoelma käyttötapauksia sekä järjestelmän rajat ja kytkennät muihin vaatimuksiin. Tulosten jäljitettävyyden tulisi olla selkeä: kullekin vaatimukselle on lähde ja sovellus käyttötapauksessa.

Hyödyt ja rajoitukset: käyttötapausanalyysi selkeyttää käyttäjien tarpeita, tukee kommunikaatiota sidosryhmien kanssa ja auttaa testien suunnittelussa sekä vaatimusten hallinnassa. Rajoituksina se voi olla subjektiivinen ja vaatii säännöllistä päivittämistä, jotta pysyy ajan tasalla liiketoiminnan muutoksissa.

Esimerkki: käyttötapaus Maksun suoritus kuvaa päävirta-, virhetilanteet sekä poikkeavat polut.