Käyttäytymistä

Käyttäytyminen on yksilön havaittavissa olevia toimintoja ja reaktioita suhteessa ympäröivään maailmaan. Se voi olla tahdonalaista päätöksentekoa tai ei-tahallisia reaktiotilanteita, kuten refleksit. Käyttäytymistä tarkastellaan sekä ihmisillä että eläimillä, ja se muodostuu vuorovaikutuksesta biologisten (esim. aivotoiminta), kognitiivisten (tiedonkäsittely, päätöksenteko) ja emotionaalisten prosessien sekä sosiaalisten ja ympäristötekijöiden kanssa. Kulttuuri ja ryhmänormit muokkaavat ja tulkitsevat käyttäytymistä, joten sama käyttäytyminen voi merkitä eri asioita eri konteksteissa.

Tieteellisessä tutkimuksessa käyttäytymistä voidaan lähestyä useista suuntauksista. Behaviorismi Painottaa ulkoista toimintaa ja palkkio- ja rangaistusjärjestelmiä; kognitivismi keskittyy tiedonkäsittelyyn; sosiaalinen oppiminen korostaa mallintamisen ja vuorovaikutusten roolia. Opetuksessa ja työelämässä käytetään usein käyttäytymisen hallintaa ja muokkausta tarkoittavia keinoja, kuten tavoitteellisuutta, palautetta ja positiivista vahvistamista.

Käyttäytymisen tutkimuksessa keskeisiä menetelmiä ovat havainnointi, kokeelliset asetelmat ja kyselyt. Mittareita ovat esimerkiksi käyttäytymisen yleisyys, intensiteetti ja kesto sekä kontekstisidonnaiset tulkinnat. Eettisyyden ja luotettavuuden takaaminen on tärkeää, sillä käyttäytymisen kuvaaminen ja muokkaaminen voivat vaikuttaa yksilöön henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti.