Kyselytekniikka

Kyselytekniikka on tutkimusmenetelmä, jossa kerätään systemaattisesti tietoa vastaajien mielipiteistä, kokemuksista tai käyttäytymisestä kyselyiden kautta. Tavoitteena on tuottaa kuva väestöstä tai kohderyhmästä, jota voidaan analysoida tilastollisesti. Keskeisiä vaiheita ovat tutkimuskysymysten määrittäminen, otannan suunnittelu, kyselylomakkeen laadinta, tiedonkeruu sekä analyysi ja raportointi.

Kyselylomake voi sisältää sekä suljettuja vaihtoehtokysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Lisäksi käytetään erilaisia mittausasteikkoja, kuten Likert-asteikkoja. Kysymysten sanamuoto, selkeys ja järjestys vaikuttavat vastauksiin, joten pyritään välttämään johdattelevuutta ja epäselvyyksiä sekä minimoimaan virheitä.

Otanta on tärkeä tekijä: otoksen laatu vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen. Yleisiä menetelmiä ovat satunnaisotanta, stratified otanta ja klusteriotanta. Tiedonkeruuta voidaan toteuttaa verkkokyselyin, puhelimitse, kasvokkain tai postitse, ja jokaisella menetelmällä on omat etunsa sekä rajoitteensa, kuten vastausprosentti ja kattavuus.

Laatu ja mahdolliset vinoumat on huomioitava: alhainen vastausprosentti voi aiheuttaa ei-vastaajiin liittyviä virheitä, ja sosiaalisen toiveikkuuden vaikutus voi muokata vastauksia. Kyselytekniikassa arvioidaan myös mittausten luotettavuutta ja validiteettia sekä laaditaan huolellinen tiedonhankintaprosessi.

Eettiset näkökulmat ohjaavat menettelyä: osallistujan on ymmärtävä suostumuksensa, tutkijan on turvattava anonymiteetti tai luottamuksellisuus ja noudatettava tietosuoja- ja säädöksiä. Kyselytekniikka soveltuu muun muassa markkinatutkimukseen, politiikan julkiseen mielipiteeseen sekä erilaisiin sosiaali- ja terveysalan tutkimuksiin. Verkkopohjaiset kyselyt yleistyvät, mutta eri menetelmät täydentävät toisiaan.