Kyllästymistila

Kyllästymistila on termi, jota käytetään useilla tieteidenaloilla kuvaamaan tilaa, jossa järjestelmä ei pysty vastaanottamaan enää enempää tiettyä ainetta tai ominaisuutta samoissa olosuhteissa. Se merkitsee maksimaalista kapasiteettia tai vastaanottokykyä kyseisessä kontekstissa, ja lisäilmiö voi ilmentyä toisella tavalla kuin aiemmin.

Kemiassa ja ratkaisuissa kyllästymistila tarkoittaa usein liuoksen tilaa. Kun liuoksessa on saavutettu maksimaalinen määrä liuenneita aineita tietyn lämpötilan ja paineen vallitessa, siitä ei enää liukene lisää ainetta käytännössä. Lisäaine saostuu tai erottuu, ja liuos on muuttunut kyllästetyksi. Lämpötilan muutokset voivat muuttaa kyllästymisen rajaa: korkeampi lämpötila voi lisätä liukenemista ja tehdä liuoksesta taas osittain kyllästymättömän.

Magnetiikassa kyllästymistila viittaa magneettiseen kyllästymiseen. Kyllästynyt magneettimateriaali saavuttaa maksimaalisen magnetoitumisensa, eikä sen magnetointia enää masingkas kasva, vaikka ulkoista magneettikenttää lisätään. Tila on tavallinen ferromagneettisissa aineissa ja liittyy materiaalin magneettiseen vasteeseen.

Ilmakehässä ja kaasujen ratkaisuissa kyllästymistila tarkoittaa kosteuden tai kaasun paineen täyttymistä siten, että lisähapotus johtaa kondensaatioon tai neste- tai faasimuutokseen. Esimerkkinä on vesihöyryn kyllästyminen korkeassa ilmankosteudessa, jolloin ilman lämpötilasta riippuva dew point voi aiheuttaa tihkumista tai sumuuntumista.

Kyllästymistila on yleinen käsite, joka auttaa ymmärtämään, milloin järjestelmä on saavuttanut rajansa ja miten sen käyttäytyminen muuttuu, kun olosuhteita tai aineita muutetaan.