Kuumailmapallon

Kuumailmapallo on ilmailukone, jonka kohoaminen perustuu kuuman ilman kevenemiseen. Pallon kuoressa on kevyt kangas, usein nylon tai polyester, ja sen sisälle johdetaan lämpöä polttoaineella tuotetuilla polttimilla. Polttimet käyttävät propaania, ja niiden avulla voidaan lisätä tai vähentää sisäilman lämpötilaa lennon aikana. Kun sisäilman lämpötila nousee, ilman tiheys pienenee ja noste syntyy; jäähdyttäessä pallo laskeutuu. Kori eli vaunu on kiinnitetty pallon alaosaan ja siihen sijoitetaan lentäjä sekä mahdollisesti matkustajat sekä polttoainesäiliöt. Lentäminen riippuu suurelta osin säistä, ja hallinta tapahtuu pääasiassa korkeuden säätämisellä sekä tuulten liikkeiden hyödyntämisellä eri korkeuksilla.

Historia: Kuumailmapallon kehittäjiä olivat ranskalaiset Montgolfierin veljekset, joiden töistä vuonna 1783 syntyi ensimmäinen menestynyt kuumailmapallo. Ensimmäinen miehitetty lento tapahtui Pariisissa marraskuussa 1783 Pilâtre de Rozierin ja Marquis d’Arlandes’n toimesta. Siitä lähtien kuumailmapalloja on käytetty sekä tieteellisiin kokeisiin että viihde- ja kaupallisiin tarkoituksiin, ja niistä on kehittynyt suosittu harrastus sekä nähtävyyksien katselulentojen väline.

Käyttö ja turvallisuus: Nykyään kuumailmapalloja käytetään pääasiassa vapaa-ajan lennättämiseen, turistilentojen ja tapahtumien yhteydessä. Sääolosuhteet määräävät lennot: tuuli, sade ja sään vakaus voivat estää lennot, ja lennot suoritetaan enimmäkseen aamulla tai myöhään illalla, kun ilman liikkeet ovat maltillisia. Turvallisuusnäkökohdat korostavat sekä lennonvalvontaa että säännöllistä laitteiden tarkastusta.