Kustannustasoa

Kustannustaso kuvaa alueen hintatason yleistä tasoa suhteessa viitealueeseen. Suomessa termiä käytetään erityisesti kustannustasoindeksin yhteydessä, jolla mitataan alueiden elinkustannuksia. Kustannustaso kertoo, kuinka kalliita tavarat ja palvelut ovat tietyllä alueella verrattuna viitearvoon, esimerkiksi koko maan keskimääräiseen kustannustasoon tai eurooppalaiseen vertailuryhmään.

Mittaaminen tapahtuu keräämällä alueen kuluttajahintojen ja palveluiden hintoja sekä sovittamalla ne painotetun ominaisuuksien mukaan. Tuloksena syntyy kustannustasoindeksi, jonka arvo on 100 viitealueen pohjana. Arvot yli 100 tarkoittavat kalliimpaa hintatasoa kuin viite, alle 100 halvempaa.

Käyttökohteita ovat muun muassa aluepolitiikka, palkkojen ja eläketurvan indeksikorotukset sekä sosiaaliturva- ja verotuspäätökset. Kustannustasoa käytetään myös kansainvälisissä vertailuissa ja päätöksenteossa, kun tarkastellaan eri alueiden elinkustannuksia suhteessa toisiinsa.

Merkittäviä rajoitteita ovat se, että tuloksiavälineellistetään valitun viitealueen ja base-yearin mukaan, sekä se, millaista ostoskokonaisuutta käytetään. Eri alueiden kulutustottumukset sekä asumisen ja palvelujen rakenne voivat muuttaa tulosta, eikä kustannustaso kuvaa yksittäisen asukkaan todellista menoa.

Lähteitä ovat muun muassa Tilastokeskus, OECD ja Eurostat, jotka julkaisevat alueellisia kustannustasoindeksejä ja hienosäätöjä. Kustannustasoa seurataan jatkuvasti osana makrotalouden analyysiä ja aluekehitystä.