indeksikorotukset

Indeksikorotukset ovat sopimuksellisia tai lainsäädännöllisiä järjestelmiä, joissa palkkoja, eläkkeitä, etuuksia, vuokria tai muita korvauksia tarkistetaan säännönmukaisesti hintojen kehityksen mukaan. Yleisimmän mittarin käytössä on kuluttajahintaindeksi, jonka muutosta verrataan esimerkiksi nykyiseen ja edelliseen tarkastelujaksoon. Indeksikorotus tähtää ostovoiman säilyttämiseen inflaation aiheuttamaa kustannusnousua vastaan.

Toimintaperiaate perustuu indeksin muutoksen prosentuaaliseen arvoon. Määrittelyyn kuuluu basejakso, laskentaperuste ja mahdolliset rajat tai porrastukset. Monissa sopimuksissa korotus toteutetaan vuosittain tai puolivuosittain. Osa sopimuksista asettaa kynnysten, maksimin tai minimin, jolloin korotus ei välttämättä vastaa täysin indeksimuutosta. Tehtyjen korotusten suuruuteen vaikuttavat sekä työnantaja- että työntekijäpuolen sopimukselliset ratkaisut.

Soveltamisalueet ovat laajat: indeksikorotuksia käytetään työmarkkinoilla palkkojen ja työehtosopimusten yhteydessä, eläkkeiden ja muiden etuuksien indeksöinnissä sekä vuokra- ja hintakorotuksissa. Usein indeksin muutos vaikuttaa useisiin maksuihin samanaikaisesti. Lähteellinen data pohjautuu Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksiin, jota käytetään kohtuullisen ja vertailukelpoisen korotuksen perustana.

Indeksikorotukset ovat yleinen keino tasata inflaation vaikutuksia, mutta niiden yksityiskohdista sovelletaan erikseen kunkin sopimuksen tai lain mukaan.