Kustannustasapaino

Kustannustasapaino on makrotalouden termi, joka kuvaa tuotantokustannusten tasoa, jolla kokonaiskysynnän ja hintakehityksen tasapaino voidaan ylläpitää pitkällä aikavälillä. Se määritellään usein niin, että palkkojen, tuottavuuden sekä energi- ja raaka-ainekustannusten muutokset yhteisvaikutuksineen eivät aiheuta kestävää painetta yleiseen hintatasoon. Kun kustannukset nousevat suhteessa tuottavuuteen, yritykset todennäköisesti nostavat hintoja, mikä ajaa inflaatiota; päinvastoin kustannusten laskiessa tai tuottavuuden parantuessa hintapaineet voivat lieventyä.

Kustannustasapainon mittaaminen ei ole suoraan havaittavissa oleva suure, vaan se arvioidaan talousteoreettisissa malleissa ja tilastollisissa estimoinneissa. Keskeisiä komponentteja ovat yksikkötyökustannukset, energiakulut ja raaka-aineiden hinnat, sekä verotus, rahoitus- ja jakelukustannukset sekä valuuttakurssien vaikutukset. Tuottavuus ja potentiaalinen tuotanto vaikuttavat siihen, miten kustannustaso näkyy yleisessä hintatasossa. Kustannustasapaino liittyy läheisesti palkkâ-piirteiseen dynamiikkaan ja kustannus-työntäviin inflaatiopaineisiin.

Rahoitus- ja talouspolitiikassa kustannustasapainon huomioiminen auttaa arvioimaan inflaatiopaineita sekä palkkojen ja hinta-asteen kehitystä. Esimerkiksi Suomessa pankkiautomaateissa ja tilastotietokannoissa tarkastellaan kustannusperäisiä tekijöitä, jotta voidaan ymmärtää, miten kustannusnousut tai -laskut voivat siirtyä kuluttajahintoihin. Kärjistettyinä sen arvioinnin epävarmuus ja rakennukselliset muutokset voivat vaikuttaa tulkintoihin.

Esimerkkejä ja lähellä olevia käsitteitä ovat kustannusinflaatio, yksikkötyökustannukset, palkkojen ja tuottavuuden kehitys sekä hinta- ja tuottavuusdynamiikka. Lisätietoa löytää taloustieteen lähteistä, kuten inflaatioon ja palkkakehitykseen liittyvistä analyyseistä.

See also: inflaatio, kustannusinflaatio, yksikkötyökustannukset, tuottavuus, palkkakehitys, hinta- ja tuottavuusdynamiikka.