Kustannuspohja

Kustannuspohja, usein käytetty termi kustannuslaskennassa ja verotuksessa, tarkoittaa sitä rahamäärää, josta lähdetään mittaamaan arvoa ja jonka perusteella lasketaan poistot, arvonmuutokset sekä mahdolliset myyntivoitot tai -tappiot. Se kuvaa käytännössä investoinnin alkuperäistä kustannusta tai hyödykkeen hankintaan liittyvää kokonaiskustannusta.

Käyttö ja soveltamisvaihtoehdot

- Kirjanpidossa kustannuspohja toimii poistojen ja arvostusten perusarvona. Sen avulla määritellään, millä perustein pitkäaikaiset omaisuuserät jaksotetaan tilikausille.

- Verotuksessa kustannuspohja vaikuttaa esimerkiksi pääomanhankintakulujen vähennyksiin ja mahdollisiin kustannusten huomioimiseen myyntivoiton tai -tappion laskennassa.

- Kustannuspohjaa voidaan käyttää myös kustannuslaskennassa ja hinnan asettamisessa, kun halutaan arvioida tuotteen tai palvelun taloudellista kannattavuutta.

Sisältö ja laskutoimitus

Kustannuspohja sisältää yleensä: ostopäivän hinnan, välittömät kulut kuten kuljetus, asennus, pakkaus ja kaikki muut välittömät menot, sekä mahdolliset parannukset tai kehitykseen liittyvät kustannukset. Siihen voidaan lisätä käynnistysmaksut tai valmistelukustannukset, jos ne ovat välttämättömiä hyödykkeen käyttöönotolle. Poistetaan tai vähennetään esimerkiksi tuet, palautukset tai muut vastaavat hyvitykset. Rahoituskulut (korko) sekä jatkuvat käyttökustannukset eivät yleensä kuulu kustannuspohjaan.

Esimerkki

Ostopalvelun hinta 10 000 €, toimitus 500 €, asennus 1 000 €, tuet 2 000 €. Kustannuspohja on 9 500 € (10 000 + 500 + 1 000 − 2 000).

Eri standardit ja lait voivat määrittää tarkat säännöt kustannuspohjan muodostumiselle, mutta perusajatus on sama: se on investoinnin tai hyödykkeen alkuperäinen kustannus, josta arvo ja poistot sekä mahdolliset myyntitulot lasketaan.