Kurittaminen

Kurittaminen on yleistermi, jolla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilön käyttäytymistä pyritään muokkaamaan tai ylläpitämään sääntöjen ja ryhmännormien mukaiseksi rangaistuksen, palautteen tai kurinpitotoimenpiteiden keinoin. Sana pohjautuu kurin käsitteeseen, joka viittaa järjestyksen ja itsehillinnän vaatimuksiin. Kurittamisen kohteena voi olla lapsi, opiskelija, työntekijä tai muu yhteisön jäsen.

Käyttökontekstit vaihtelevat: perheessä termi viittaa usein kasvatuksellisiin konteksteihin, koulutuksessa se voi tarkoittaa opettajan antamia seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta, ja työelämässä kurinpitotoimet voivat sisältää varoituksia, suoritusarvioita tai muita toimia, jotka tähtäävät työtehtävien asianmukaiseen suorittamiseen. Fyysiset ja psyykkiset toimenpiteet sekä seuraamukset voivat kuulua kurittamisen alle; nykypäivänä korostetaan kuitenkin ei-väkivaltaisia keinoja ja myönteisiä kasvatus- tai ohjausmenetelmiä.

Lainsäädäntö ja etiikka: fyysinen kuritus on useissa maissa rajoitettu tai kielletty lapsia ja nuoria koskevissa yhteyksissä, ja kurittamisen käytölle asetetaan usein tiukkoja ehtoja oikeudenmukaisuuden, suhteellisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden osalta. Keskustelu painottuu siihen, kuinka tehokkaasti ja mielekkäästi käyttäytymistä voidaan ohjata ilman haitallisia vaikutuksia.

Käytännössä kurittamiseen liittyvät termit voivat vaihdella kontekstin mukaan; yleisimmät ilmaukset ovat kurinpitotoimet, kurinalaisuus sekä kurinpitomenettelyt.