Kuormitusyhdistelmien

Kuormitusyhdistelmien käsite viittaa rakennusten ja muiden rakenteiden suunnittelussa käytettäviin kuormituksen yhdistelmiin, joissa erilliset kuormalähteet otetaan huomioon samanaikaisesti rakenteen kestävyyden ja toimivuuden arvioimiseksi äärimmäisissä olosuhteissa. Yleisiä kuormatyyppejä ovat pysyvät kuormat (esimerkiksi omapaino), muuttuvat kuormat (kuten ihmisten ja muuttuvien käytön aiheuttamat kuormat) sekä ympäristökuormat (lumikuorma, tuuli, sade). Joissakin tapauksissa huomioidaan myös harvinaisemmat tai äärimmäiset kuormitukset, kuten seismiset tai muut ääriliikkeet.

Käytännössä kuormitusyhdistelmät muodostavat suunnittelun perustan, jossa valitaan kuormien arvot sekä niiden käytettävät kertoimet siten, että rakenteen turvallisuus varmistetaan sekä mahdollisten että harvinaisempien kuormitusten hetkellä. Eurooppalaiset standardit ja kansalliset määräykset määrittelevät, miten kuormat luokitellaan, kuinka niille annetaan suunnitteluarvot ja miten ne yhdistetään. Yleisessä mielessä yhdistelmät voivat sisältää sekä pysyvien että muuttuvien kuormien eri vahvistetut osuudet, sekä harkinta siitä, mitkä kuormat ovat kulloinkin hallitsevia.

Yhdistelmät voidaan jakaa epäedullisiin (unfavourable) ja edullisiin (favourable) yhdistelmiin sekä erilaisiin tiloihin, kuten käyttö- ja käyttökuntoon liittyviin (serviceability) sekä rakenteen lujuuden takaaviin (ultimate) vaatimuksiin. Tällaiset yhdistelmät auttavat suunnittelussa varmistamaan, että rakennelma täyttää sekä toiminnalliset että turvallisuuteen liittyvät vaatimukset kaikissa olosuhteissa. Kuormitusyhdistelmät ovat siten keskeinen osa rakennesuunnittelua ja standardien tulkintaa.