Kuntotasosta

Kuntotasosta on yleiskielinen termi, jolla viitataan henkilön tai väestön fyysisen kunnon tai yleisen hyvinvoinnin tasoon. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että terveydenhuollon ja liikuntatutkimusten yhteydessä kuvaamaan, miten hyvässä fyysisessä kunnossa jokin yksilö tai väestö kokonaisuudessaan on.

Kuntotasoa tarkastellaan sekä yksilön että väestön tasolla useista ulottuvuuksista, kuten kestävyyskunnosta, lihasvoimasta, liikkuvuudesta, kehon koostumuksesta ja palautumisesta. Myös päivittäinen aktiivisuus sekä terveysriskit vaikuttavat kuntotasoon. Väestötasolla kuntotason muutoksia seurataan terveydellisten riskien arvioinnin, liikuntapolitiikan ja elintapaselvitysten kautta.

Mitoitus ja arviointi tapahtuvat sekä subjektiivisten arvioiden että objektiivisten kuntotestien avulla. Objektiivisia mittareita voivat olla VO2max-arvioinnit, Cooper- tai beep-testi, puristusvoima sekä notkeus- ja liikkumattomuustestit. Väestötasolla käytetään usein kyselyitä fyysisestä aktiivisuudesta, terveystietoja sekä tilastollisia indikaattoreita, jotka kertovat yhteiskunnan liikunta- ja terveyskäyttäytymisestä.

Kuntotasoon vaikuttavat tekijät ovat ikä, sukupuoli, terveydentila, elämäntavat sekä geneettiset ja sosioekonomiset taustatekijät. Väestön kuntotaso heijastaa usein liikunnan määrää, ravitsemusta, työn luonnetta ja elinoloja. Seuraamalla kuntotasoa voidaan suunnitella ja kohdentaa toimenpiteitä, jotka parantavat terveydellisiä tuloksia ja työ- sekä toimintakykyä.

Rajoitteita liittyy mittausmenetelmien vaihteluun, normien eroihin sekä siihen, että yksittäisten mittausten tulkinta voi vaihdella ikä-, sukupuoli- ja terveysryhmittäin. Lisäaiheita ovat fyysinen kunto, terveydentila, liikunta ja kansanterveys.