lihasvoimasta

Lihasvoima tarkoittaa skeletaalisten lihasten kykyä tuottaa voimaa, usein maksimivoimaa eli suurinta voimaa, jonka lihas tai lihasryhmä voi tuottaa yhdessä supistuksessa. Lihasvoimaa tarkastellaan sekä maksimaalina voimana että voiman tuottamisen nopeutena ja kestonä. Lihasvoimasta puhutaan usein kontekstissa: jotkut mittaukset korostavat staattista (isometrista) voimaa, toiset dynaamista voimaa, kuten liikkeen suorittamisen aikana syntyvää voimaa.

Lihasvoiman kehitykseen vaikuttavat useat tekijät. Tärkeimpiä ovat lihasmassan määrä ja laadullinen rakenteen, hermoston kyky rekrytoida motorisia yksiköitä sekä nopea ja tehokas lihasvireystila. Myös lihasten tyyppijakauma (nopean ja hitaamman muiden) sekä nivelsiteiden ja jänteiden jäykkyys vaikuttavat voiman siirtämiseen liikkeeseen. Ikä, sukupuoli, harjoittelutausta sekä ravinto ja palautuminen voivat muuttaa lihasvoimaa sekä sen kehityksen nopeutta.

Lihasvoimaa mitataan eri tavoin. Yleisimpiä on maksimivoiman mittaus isometrisesti tai isotoniassa, sekä 1RM-testi (yksi-toistomaksimi). Myös puristusvoiman mittaus käsin dynometrillä on yleistä. Käytännön ja tutkimuksen yhdistelmä mahdollistaa voiman seuraamisen sekä suorituskyvyn että toimintakyvyn arvojen arvioinnin.

Voiman kehittäminen perustuu progressiiviseen ylikuormitukseen ja monipuolisiin harjoitteisiin, jotka kuormittavat suuria lihasryhmiä. Säännöllinen, 2–3 kerran viikossa tapahtuva harjoittelu yhdistettynä riittävään lepoa ja ravintoon voi lisätä lihasvoimaa sekä parantaa toimintakykyä ja terveyttä.