Kuljetusstandardia

Kuljetusstandardia tarkoittaa yleistermiä normeille, ohjeille ja vaatimuksille, jotka koskevat kuljetusalan toimintaa. Standardoinnin tavoitteena on lisätä turvallisuutta, yhteentoimivuutta, tehokkuutta ja ympäristövastuullisuutta sekä helpottaa säädöstenmukaisuutta ja liiketoiminnan riskien hallintaa.

Standardit voivat koskea eri kuljetusmuotoja, kuten maantiekuljetuksia, raideliikennettä, meriliikennettä ja ilmakuljetuksia, sekä logistiikan prosesseja kuten pakkausta, lastin käsittelyä, merkintöjä ja dokumentointia. Monet standardit ovat vapaaehtoisia, mutta niitä voidaan viitata lainsäädännössä tai hankintojen kriteereinä, mikä tekee niistä käytännössä velvoittavia.

Suuremmat standardointijärjestöt ovat kansainvälisiä ja eurooppalaisia; esimerkiksi ISO (Kansainvälinen standardisoimisjärjestö), IEC, CEN (European Committee for Standardization), sekä teollisuus- ja raideliikennesektoreiden organisaatiot kuten IMO, ICAO, ADR/RID ja IATA DGR. Näiden toimielinten julkaisemat standardit julkaistaan EN-, ISO- tai IEC-tunnuksin.

Esimerkkejä standardialueista ovat turvallisuus (esim. ISO 39001 road traffic safety management; EN 45545-2 paloturvallisuus rahtiliikenteessä), laadun- ja ympäristöjohtaminen (ISO 9001, ISO 14001), turvallisuusketjun hallinta (ISO 28000), sekä energiatehokkuus (ISO 50001). Vaarallisten aineiden kuljetukseen sovelletaan ADR (maantiekuljetus), RID (raideliikenne) sekä IATA DGR (ilmalennot).

Kuljetusstandardien käyttöönotto tapahtuu usein sertifioinnin ja tarkastusten kautta. Asiakas ja julkinen sektori voivat vaatia tai suosia standardien noudattamista. Standardit ovat pääasiassa vapaaehtoisia, mutta voivat olla velvoittavia, kun niitä viitataan lainsäädännössä, kansainvälisissä sopimuksissa tai julkisissa hankinnoissa.