Kosteikoista

Kosteikoista on käsite, joka kuvaa alueita, joissa maaperä on veden kyllästämä suurimman osan aikaa ja jossa sekä kasvi- että eläinlajisto ovat sopeutuneet märkyyteen. Kosteikot voivat olla sekä suuria että pieniä alueita ja ne sisältävät usein turvekerroksia sekä veden läheisiä kasvillisuusalueita.

Kosteikoilla on tärkeä ekologinen merkitys ja ne tuottavat monia ekosysteemipalveluita. Ne puhdistavat vettä, tasaavat vedenkorkeutta ja toimivat tulvasuojeluna. Lisäksi ne ovat merkittäviä hiilenvarastoja, erityisesti turvealueilla, joissa hiiltä sitoutuu pitkiksi ajoiksi. Kosteikot ylläpitävät biologista monimuotoisuutta tarjoten elinympäristön lukuisille linnuille, hyönteisille sekä pienille nisäkkäille.

Suomessa kosteikot muodostavat olennaisen osan luonnonkauneudesta ja ekosysteemien monimuotoisuudesta. Monet kosteikot kuuluvat Natura 2000 -verkostoon ja suojelualueisiin, ja niitä seurataan sekä tutkitaan ympäristön tilan ymmärtämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Uhat ja haasteet ovat voimakkaita: ojitus, viljelytalous, metsänhoito sekä rakentaminen muuttavat veden kiertokulkua ja voivat johtaa kuivumiseen sekä hiilen vapautumiseen. Ilmastonmuutoksellakin on vaikutuksia sade- ja kuivuusjaksoihin sekä vedenpinnan vaihteluun kosteikoilla.

Ennallistaminen ja suojelu tähtäävät kosteikkojen luonnollisen vedenkierron palauttamiseen ja turpeen kertymisen edistämiseen. Tähän kuuluu esimerkiksi ojien tukkeaminen, veden palauttaminen alkuperäisiin vesistöihin sekä kokonaisesuunnitelmalliset suojelu- ja hoitotoimet.