viljelytalous

Viljelytalous tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa maanviljely on talouden keskeinen tuotannontekijä. Siihen kuuluvat kasvinviljely, eläintuotanto sekä niihin liittyvä maankäyttö, työvoima ja logistiset yhteydet tilalta kuluttajille. Viljelytalouden tarkoitus on tuottaa elintarvikkeita sekä raaka-aineita markkinoille ja turvata tilojen toimeentulo. Rakenne vaihtelee tilan koon, maaperän laadun ja teknologian mukaan: pienemmät tilat voivat painottua monipuoliseen omavaraisuuteen, suuremmat tilat voivat keskittyä erikoistuneeseen viljelyyn ja kaupalliseen tuotantoon.

Historian valossa viljelytalous on ollut keskeinen osa maaseudun yhteiskuntia sekä ennen teollistumista että sen jälkeen. Ennen teollistumista tuotanto perustui perhetiloihin, työnjaon ja luonnonolosuhteiden varaan. Teollistuminen, parantuneet kuljetukset ja maatalouskoneiden käyttöönotto nostivat tuottavuutta, muokkasivat tilakokoa ja toimintamalleja sekä lisäsivät markkinoiden integroitumista. Lainsäädäntö, maareformin kaltaiset uudistukset ja EU- tai valtakunnalliset maatalouspolitiikat ovat vaikuttaneet viljelytalouden rakenteisiin.

Nykyään viljelytalous on osa laajempaa maatalouden taloutta, jossa tuotanto yhdistyy elintarviketeollisuuteen, maaseudun palveluihin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kestävä viljely, veden- ja maa-ainesten käytön sekä biologisen monimuotoisuuden suojelu ovat yhä tässä keskeisiä teemoja.