Korvausvastuun

Korvausvastuu tarkoittaa oikeudellista velvollisuutta korvata toiselle aiheutettu vahinko. Se voi perustua sopimukseen (sopimuksellinen korvausvastuu) tai vahingonkorvauslakiin (vahinkovastuu). Tavoitteena on palauttaa tilanne, jossa vahinko ei olisi syntynyt, tai kompensoida siitä aiheutuneet haitat mahdollisimman tarkasti.

Sopimuksellinen korvausvastuu syntyy, kun sopimusosapuoli rikkoo sitoumuksensa ja vahinko seuraa rikkomuksesta. Vahingonkorvausvastuu puolestaan määräytyy vahingonkorvauslain nojalla: vahingon kärsineen on usein osoitettava sekä vahinko että sen syy-yhteys tekijän toimintaan tai laiminlyöntiin. Joissakin tilanteissa voidaan kuitenkin puhua erityisestä vastuusta, kuten tuotteen vastuu- tai tuottajavastuusta kansainvälisen sekä EU-lainsäädännön puitteissa.

Korvattavia vahinkoja ovat sekä aineelliset että aineettomat menetykset: esinevahingot, henkilövahinko, tulonmenetykset ja muut taloudelliset haitat sekä kärsimys. Lisäksi tietyt erityistilanteet, kuten tuotteiden laatuvaatimukset, voivat lisätä korvattavien seikkojen piiriä. Vastuuta voivat koskettaa myös lakisääteiset erikoissäännökset sekä tuoteturvallisuutta ja niiden vastuusäädöksiä koskeva lainsäädäntö.

Vastuun rajoitukset ja puolustukset voivat syntyä sopimuksesta (säännökset, rajoitukset tai vapautukset), syy-yhteyden puutteesta, toisen osapuolen osittaisesta syyllisyydestä sekä force majeure -tilanteista. Vahinkovastuu voidaan poissulkea tietyin kriteerein tai pienentää, ja käytännössä korvausvastuu katetaan usein vakuutuksin.

Käytännössä korvausvaatimukset käsitellään oikeudessa tai sovittelussa. Tavoitteena on oikeudenmukainen korvaus ja vahingon minimoiminen. See also: Vahingonkorvauslaki, sopimusoikeus, tuotetakuut ja tuottajavastuu.