Vahingonkorvausvastuu

Vahingonkorvausvastuu on Suomen siviilioikeudessa yleinen periaate, jonka mukaan vahingon kärsijä on oikeutettu korvaukseen vahingon aiheuttaneelta. Vastuu perustuu tavallisesti toisen virheeseen tai huolimattomuuteen, mutta joissakin tapauksissa lainsäädäntö tai vahingon laatu asettaa erillisiä vastuumuotoja. Vahingonkorvausvastuu koskee sekä yksityishenkilöiden välisiä suhteita että liike- ja yhteisöjen toimintaa, ja siihen voivat vaikuttaa myös erilliset säädökset, kuten työtekijöiden vahingoista sekä tuotteista tai liikennevahingoista aiheutuvat vastuut.

Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tavallisesti kolmea elementtiä: vahinkoa, syy-yhteyttä tekijän toiminnan ja vahingon välillä sekä tekijän virhettä tai huolimattomuutta. Joissakin erityistilanteissa lainsäädäntö voi luoda erityisvastuun tai korvausperusteen, kuten työnantajan vastuu työntekijän työtehtävissä tekemisistä vahingoista tai tietyn tuotteen aiheuttama vastuu. Poikkeuksiin voi vaikuttaa esimerkiksi force majeure tai vahingon osittainen aiheuttaminen vahingoittajalle myötävaikutuksesta.

Korvaus kattaa sekä aineelliset vahingot (esim. korjaukset, lääketieteelliset ja tulonmenetykset) että aineettomat haitat (kivun ja kärsimyksen sekä elämänlaadun heikkeneminen). Suurimmassa osassa tapauksista vahingonkorvaus vaaditaan ja ratkaistaan asianosaisen välityksellä, mutta sen voidaan hoitaa myös sovinnolla tai oikeudenkäynnissä. Vahingonkorvausvastuu on toiminnallinen edellytys siihen, että vahingoista kärsivät voivat palauttaa tilannetta kohtuullisella tavalla.