Korroosioilmiöt

Korroosioilmiöt ovat metallien ja muiden materiaalien kemiallisten ja elektrolyyttisten reaktioiden seurauksia, jotka johtavat aineen vaurioitumiseen ajan kuluessa. Ne syntyvät, kun ympäristötekijät kuten kosteus, happi ja suolat yhdessä materiaalin koostumuksen ja mikrostruktuurin kanssa mahdollistavat hapettumisreaktiot. Usein korroosio on elektrochemiallinen prosessi, jossa anodinen hapettuminen ja katodinen hapenkuljetus tapahtuvat vesiliuoksessa. Joillekin metalleille muodostuu passivoiva oksidikalvo, joka hidastaa korroosiota.

Korroosioilmiöt ilmenevät monin tavoin. Yleisimmät muodot ovat tasainen korroosio sekä paikkakorroosio, kuten pitting, crevice-korroosio ja intergranululaarinen korroosio. Galvanoiva korroosio syntyy, kun eri metallit ovat kosketuksissa kosteassa ympäristössä. Eroosiosta johtuva tai kulutukseen liittyvä korroosio sekä stressikorroosio ja vesieroosio ovat tärkeitä erityisesti monimutkaisissa järjestelmissä. Mikrobiologisesti vaikuttunut korroosio (MIC) on toinen merkittävä ilmiö.

Korroosioon vaikuttavat ympäristötekijät (pH, kloridien määrä, lämpötila, hapen saatavuus), materiaalin ominaisuudet (seos, mikrostruktuuri, pinta) sekä suunnittelu- ja käyttöolosuhteet. Ehkäisy ja hallinta perustuvat oikeaan materiaalivalintaan, pintakäsittelyihin ja maalauksiin, katodiseen suojeluun, inhibitorien käyttöön sekä kunnossapitoon, kuivaukseen ja vedenkäsittelyyn.

Mittauksessa käytetään painonmenetystä, potentiodynaamista polarisaatiota sekä elektroimpedanssianalyysiä (EIS) korroosiokyvyn arvioimiseksi. Tiedon hyödyntäminen tukee suunnittelua, materiaalivalintaa ja rakenteiden ylläpitoa.