Kopingtyylit

Kopingtyylit ovat henkilön tavallisia keinoja käsitellä stressiä ja vastoinkäymisiä. Ne kattavat kognitiivisen, käytännöllisen ja emotionaalisen säätelyn sekä toiminnan kautta tapahtuvan sopeutumisen ja selviytymisen.

Käytetyin jaottelu erottelee on ongelmanratkaisukeskeinen coping sekä tunteisiin suuntautuva coping. Ongelmanratkaisukeskeinen coping tarkoittaa aktiivisia toimenpiteitä stressin lähteen poistamiseksi tai sen vaikutusten vähentämiseksi, kuten tiedon hakemista, suunnittelua ja konkreettista toimintaa. Tunteisiin suuntautuva coping puolestaan tähtää tunteiden säätelyyn ja hyväksyntään sekä takaisinrakentavaan ajatteluun, esimerkiksi positiivisella reframingillä tai meaning-focused -lähestymistavoilla. Lisäksi keskustellaan usein välineisestä tai välttävästä copingista, kuten kieltäytymisestä, vetäytymisestä tai päihteiden käytöstä. Coping-tyylit voivat olla tilannesidonnaisia tai osittain vakaampia yksilöllisiä piirteitä.

Tutkimuksessa coping-tyylejä voidaan mitata esimerkiksi COPE-instrumentilla (Carver, Scheier ja Weintraub). Käytännössä koping-tyylit vaikuttavat stressin hallintaan ja psykologiseen hyvinvointiin: adaptiiviset tavat liittyvät parempaan sopeutumiseen, kun taas maladaptatiiviset voivat lisätä oireilua ja ongelmia.

Sovelluksena kliinisessä työssä koping-tyylien kartoitus auttaa räätälöimään interventioneja: kognitiivis-behavioraalinen lähestymistapa voi lisätä adaptiivista ratkaisukeskeisyyttä ja vähentää välttelyä. Kulttuuriset ja kontekstuaaliset tekijät sekä mittausmenetelmien rajoitteet vaikuttavat coping-tyylien tulkintaan, joten tulokset ovat usein tilannesidonnaisia.