Copingtyylit

Copingtyylit ovat yksilön yleisiä keinoja selviytyä stressaavista tilanteista. Ne kattavat sekä kognition, toiminnan että tunteiden säätelyn. Teoreettisesti copingin taustalla on Lazaruksen ja Folkmanin stressi–selviytymismalli, jossa selviytyminen jaetaan ongelman ratkaisemiseen tähtääviin keinoihin sekä tunteiden hallintaan. Copingtyylit voivat olla sekä tietoista suunnittelua että nopeasti syntyviä puolustus- tai sopeutumisreaktioita, ja ne kehittyvät kokemusten, persoonallisuuden ja kulttuurisen kontekstin vaikutuksesta.

Päätyypit voidaan jäsennellä kolmeen ryhmään: ongelmalähtöinen coping, jossa pyritään vaikuttamaan tilanteeseen (tiedon etsiminen, suunnittelu, toiminta); tunnekeskeinen coping, jossa käsitellään tunteita (tunteiden säätely, uudelleenmäärittely, hyväksyntä); sekä väistö- tai välttelevä coping, jossa tilannetta vältellään tai vastataan huomiota muulla tavalla. Lisäksi on sosiaalisen tuen hakeminen, uskonnollinen tai spirituaalinen coping sekä merkitys- tai tarkoitussuuntautunut coping.

Mittareita ja tutkimusta kuvaavat COPE-inventaario ja Brief COPE, joiden avulla voidaan arvioida, mitkä copingtyylit hallitsevat tilannetta ja miten ne liittyvät hyvinvointiin, työ- tai opiskeluarkeen sekä psyykkiseen rasitukseen kuten burnoutiin. Coping-tyylien merkitys vaihtelee kontekstin mukaan; sama strategia voi olla hyödyllinen tai haitallinen riippuen tilanteesta.

Käytännössä copingtyylejä voidaan kehittää tukemalla sopeutumista ja joustavuutta. Terapeuttisessa työssä ja koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri tyylien soveltuvuutta ja tilannekohtaista valintaa voidaan tukea, jotta yksilö säilyttäisi psykologisen tasapainon stressin käsittelyssä.