Kontrastiivisuus

Kontrastiivisuus on kielitieteellinen käsite, joka viittaa siihen, että kielessä on erottuvia merkityksiä tuottavia eroavaisuuksia. Kontrastiset yksiköt voivat olla foneemeja, morfeemeja tai syntaktisia kategorioita, ja kontrasti ilmenee silloin, kun yhden ominaisuuden muuttaminen johtaa uuteen merkitykseen tai tehtävään.

Foneemisessa kontrastissa pienet erot voivat muuttaa sanan merkityksen. Esimerkkinä voi pitää englannin paria pat ja bat, joissa alkuäänteen ero tekee kahdesta sanasta täysin erillisiä. Tällainen eroavuus todistaa, että äänne on kontrastiivinen foneemi kyseisessä kielellä. Toisaalta ei-kontrastiivista vaihtelua edustavat allofoniset muunnelmat, joissa äänteen muoto voi vaihdella mutta merkitys pysyy samana.

Kontrastiivisuus voidaan määritellä kontrastin jakamisena kontrastiivisesti ja ei-kontrastiivisesti käytettyihin rakenteisiin. Kontrastiivinen analyysi katsoo kieliä vertailussa ja identifioi, mitkä muodot tai rakenteet eroavat merkityksellisesti toisistaan ja mitkä ovat toistensa variantteja ilman merkityksen muutosta. Tämä erottelu on keskeinen sekä fonologisessa että morfologisessa tutkimuksessa.

Käyttökohteet ovat laajat: kontrastiivista kielitiedettä hyödynnetään esimerkiksi 1) fonologian ja morfologian yhteyksien tutkimuksessa, 2) käännös- ja translation studies -analyyseissä sekä 3) toisen kielen oppimisen ja opettamisen suunnittelussa. Tutkimuksessa korostuvat muun muassa minimal pair -menetelmät, jakautuneisuuden ja kontekstin vaikutusten tarkastelu sekä kielestä toiseen siirrettävien kontrastien kartoitus.

Kontrastiivinen kielitiede on siten väline, jolla voidaan ymmärtää, miten kielet erottavat merkitykset ja miten nämä erot vaikuttavat kielen oppimiseen, kääntämiseen ja viestintään.