Kontrastiivinen

Kontrastiivinen on kielitieteellinen adjektiivi, jolla tarkoitetaan ilmiötä tai ominaisuutta, jossa jokin piirre toimii erottavana tekijänä kahden tai useamman ilmaisun, äänteen, sanan tai syntaktisen rakenteen välillä. Termi kattaa sekä äänteelliset kontrastit (äänteiden ilmaisevat merkityserot) että morfologiset, syntaktiset ja pragmattiset erot. Kontrastiivisuus liittyy siihen, miten kielet erottavat toisistaan merkityksiä ja rakennetta.

Kontrastivista analyysiä käytetään kielitieteessä ja kieltenopetuksessa vertailemaan kahta kieltä tai kielioppia ja oppimisprosessia. Tavoitteena on tunnistaa systemaattisia eroavaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa oppimis- tai käännösvirheitä. Menetelmä pohjautuu oletukseen, että oppija kantaa mukanaan oman äidinkielensä rakenteita, joiden eroavaisuudet on huomattava ja opetuksessa huomioitava.

Kontrastiivinen fokus on pragmattinen ilmiö, jossa korostetaan yhtä mahdollista tulkintaa tai referenttia muiden vaihtoehtojen kustannuksella. Esimerkki: “Haluan punaisen pöydän, en sinistä.” Tällainen fokusoituminen voi esiintyä sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä ja se voi poiketa neutraalista dativi- tai procedurallisesta ilmauksesta.

Historia ja käyttö ovat keskeisiä: kontrastiivinen lähestymistapa kehittyi 1900-luvulla kielitieteessä, ja contrastive analysis on ollut laajasti käytössä kieltenopetuksessa ja käännöstavun ymmärtämisessä. Käytännön sovellukset vaihtelevat fonetiikasta ja morfologiasta pragmatiikkaan ja automaattiseen luonnollisen kielen käsittelyyn.