Konformisuudessa

Konformisuus tarkoittaa sosiaalipsykologinen ilmiö, jossa yksilö muuttaa käyttäytymistään, asenteitaan tai arvojaan vastatakseen ryhmän normeja tai odotuksia. Se ilmenee sekä ulkoisena käyttäytymisen muutoksena että sisäisenä omaksumisena.

Taustalla ovat kaksi päävaikutusreittiä: normatiivinen vaikuttaminen, jossa tavoitteena on tulla hyväksytyksi ja välttää sosiaalista hylkäämistä, sekä informatiivinen vaikuttaminen, jossa epävarmuuden vallitessa yksilö uskoo muiden päätelmiin oikeina. Konformisuuteen voi johtaa identifikaatio ryhmän kanssa tai internalisoituminen, jolloin ryhmän arvot ja normit tulevat yksilön omiksi.

Klassiset tutkimukset osoittavat konformisuuden ilmenemistä: Aschin lineaariset vertailukokeet osoittivat, että monet osallistujat muuttivat vastauksiaan ryhmän paineen mukaan, vaikka oma havainto oli selvä. Sherifin kokeet puolestaan osoittivat, että epävarmuuden vallitessa ryhmät muodostavat yhteisen normin. Myös kulttuuriset tekijät vaikuttavat: kollektivistiset yhteiskunnat voivat osoittaa suurempaa konformisuutta kuin individualistiset.

Faktoreita, jotka lisäävät konformisuutta, ovat ryhmän koko, auktoriteetin läsnäolo, epävarmuus, korkea sosiaalinen sitoutuminen sekä kulttuurilliset arvot. Konformisuudella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia: se voi lisätä sosiaalista koheesiota ja sujuvaa toimintaa, mutta myös heikentää kriittistä ajattelua, estää innovaatioita ja johtaa ryhmäajatteluun.

Nykyään konformisuus syntyy myös digitaalisessa ympäristössä, jossa sosiaalinen paine ja algoritmit voivat vahvistaa ryhmän normeja verkossa ja sosiaalisessa mediassa.