Kompositioita

Kompositioita ovat musiikillisia teoksia, jotka on säveltäjän suunnitellut ja järjestänyt esitettäväksi tai äänitettäväksi. Ne voivat olla kirjoitettuja yhdelle soittimelle, pienelle tai suurelle kokoonpanolle sekä kuorolle tai näiden yhdistelmille.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat teema ja motiivit sekä niiden kehittely ja muodon muodostuminen. Teemoja kehitetään usein rakenteellisesti käyttämällä muotoja kuten sonaatin, variaation tai toiston muotoja. Musiikissa huomioidaan lisäksi harmonia, rytmi, tempo sekä timbraalinen väripaletti. Notaatio ja partituura tallentavat sävellyksen ja ohjaavat esityksen tulkintaa.

Kompositioita voidaan luokitella muodon ja kokoonpanon mukaan: sinfonia, konsertto, sonaatti sekä kamarimusiikki; vokaliteokset kuten laulu- ja kuoroteokset sekä suuremmat teokset kuten ooppera tai oratorio; modernissa ja kokeellisessa musiikissa myös elektronisia tai monimuotoisia teoksia voidaan luoda.

Prosessi alkaa ideasta ja teemasta, jonka ympärille tekijä rakentaa rakenteen. Säveltäjä kehittää osat toisiinsa sovitettuna, järjestää äänitteiden, soittimien ja dynamiikan roolit sekä harkitsee rytmiikan ja harmonian rakentumista. Notaatio on yleisesti nuottein tallennettu partituura, mutta nykyaikaisissa teoksissa käytetään myös muunlaisia tallennus- ja suoritusmuotoja.

Historiallisesti kompositiot ovat kehittyneet barokista klassismiin, romantiikasta 20. ja 21. vuosisadan modernismiin, ja ne heijastavat aikakauden tyylillisiä pyrkimyksiä sekä tekniikan kehittymistä. Suomessa kompositioita opiskellaan ja tutkitaan sekä musiikin korkeakouluissa että konservatorioissa, ja suomalaiset säveltäjät ovat vaikuttaneet sekä kotimaan että kansainvälisessä musiikissa.