sonaatin

Sonaatin on suomenkielinen genetiivimuoto substantiivista sonaatti (tai sonaatti), jota käytetään ilmaisemaan omistussuhdetta tai kuulumista. Sonaatti on klassisen musiikin teos, joka on yleensä useammasta liikkeestä koostuva kokonaisuus ja jonka on tarkoitettu soolo- tai kamarimusiikille, kuten piano-, viulu- tai sellosonaatteja.

Etymologia ja käyttöyhteydet. Sonaatti-sanan juuret ovat italialaisessa sanassa sonata, joka on peräisin latinasta ja tarkoittaa ääntä tai sitä, mikä on soitettu. Suomenkielinen termi on vakiintunut 1800– ja 1900-lukujen aikana. Genetiivimuoto sonaatin esiintyy kirjoitetuissa teksteissä erityisesti analyysien, ohjelmalehtisten ja musiikkikritiikkien yhteydessä, kun määritellään tietyn sonaattityön omistussuhteista tai ominaisuuksia.

Käyttöesimerkit. Tekstissä voi puhua esimerkiksi sonaatin rakenteesta, osista tai esittämisestä: “sonaatin rakenne koostuu yleensä useammasta liikkeestä,” “sonaatin viimeinen osa on nopea ja virtuoosinen.” Tämä muoto auttaa ilmaisemaan, että viitataan tiettyyn sonaattiin kuuluviin osiin tai sen muuhun liikkeeseen liittyviin seikkoihin.

Tutkijoiden ja muusikoiden tekstissä sonaatin- muotoa käytetään laajasti, kun puhutaan yksittäisestä teoksesta tai sen suhteesta kokonaisuuksiin. Sonaatin käsitettä käytetään sekä historiallisessa että nykyaikaisessa kontekstissa, ja sen genetiivirakenne on yleinen sekä arkipäiväisessä että akateemisessa kielessä.