Komplementtireseptoreihin

Komplementtireseptoreihin kuuluvat solukalvon proteiinit, jotka tunnistavat ja sitovat komplementtijärjestelmän aktivoitumistuotteita. Nämä reseptorit ovat keskeisiä komplementin biologisen toiminnan toteutumisessa, mukaan lukien bakteerien ja vieraiden solujen fagosytoosin tehostaminen, tulehdusvasteen säätely ja immuunikompleksien poistaminen verenkierosta. Komplementtireseptorit ovat tyypillisesti transmembraaniproteiineja, jotka kuuluvat immunoglobuliinSuperfamily- tai CR-reseptoriperheisiin.

Yksi tunnetuimmista komplementtireseptoreista on CR1 (CD35), joka sitoutuu komplementtiproteiineihin C3b ja C4b. CR1:tä löytyy immuunisoluista, kuten monosyyteistä, makrofageista ja polysytäärisistä granulosyyteistä, sekä punasoluista. Punsolujen CR1:llä on tärkeä rooli immuunikompleksien kuljettamisessa maksan ja pernan makrofageihin, missä ne voidaan poistaa.

Toinen tärkeä reseptori on CR2 (CD21), joka tunnistaa C3d-fragmentin. CR2:ta ilmentyy pääasiassa B-soluilla, jolloin se tehostaa B-solujen aktivaatiota ja vasta-aineiden tuotantoa. CR2:n sitoutuminen C3d:hen yhdessä B-solureseptorin kanssa johtaa tehokkaampaan B-solujen stimulaatioon ja muistin B-solujen muodostumiseen.

CR3 (Mac-1, CD11b/CD18) ja CR4 (p150,95, CD11c/CD18) ovat integriiniperheen reseptoreita, jotka tunnistavat C3bi-fragmentin lisäksi muitakin ligandeja, kuten ICAM-molekyylejä. Nämä reseptorit ovat välttämättömiä leukosyyttien adheesiolle ja migraatiolle tulehduspaikalle sekä mikrobien fagosytoosille. CR-reseptorien toimintahäiriöt voivat johtaa erilaisiin immuunipuutos- ja autoimmuunisairauksiin.