Kokonaisverenäytettä

Kokonaisverenäyte tarkoittaa verinäytettä, joka otetaan potilaasta sellaisenaan ilman eroamista plasmaan tai seerumiin. Näytteessä on veren punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä plasmassa oleva komponentti, ja sen käytännön tarkoitus sekä analyysit riippuvat siitä, onko näytteeseen lisätty antikoagulanttia estämään hyytyminen vai ei.

Kokonaisverenäytettä varten käytetään yleensä erityyppisiä putkia riippuen haluttavasta analyysistä. Antikoagulantteja kuten EDTA, hepariini tai natriumcitratio pidetään näytteessä estämään hyytyminen. EDTA soveltuu usein hematologisiin tutkimuksiin (täydellinen verenkuva), hepariini käytetään joidenkin biokemiallisten analyysien ja virtsan testauksien yhteydessä, ja citraatti on yleinen hyytymiskokeisiin liittyvissä analyyseissä. Näytteet on sekoitettava varovasti, jotta tilavuus ja koostumus eivät suurene hemolyysillä.

Koko verenäytteen kerääminen tapahtuu tavallisesti veenipurkista pahoinpidemällä asianmukaisia menetelmiä ja valtavuutta. Näytteen ottamisen jälkeen näytettä käsitellään nopeasti, vältetään hemolyysiä ja merkataan asianmukaisesti. Mikäli tarkoituksena on käyttää kokonaisverenäytettä sellaisenaan, prosessointia voidaan harkita säilyttämällä näyte lämpimänä tai viileänä riippuen analyylista, mutta monet testit vaativat näytteen analysoimista mahdollisimman pian.

Kokonaisverenäytteet ovat yleisiä hematologisissa tutkimuksissa, verenluovutuksessa, verensiirtojen yhteensopivuustesteissä sekä joissain infektiotesteissä. Ne eivät sovellu kaikille plasman tai seerumin analyysille, koska erottelun tarkoituksena on usein näytteiden solukokoelma ja sen ominaisuudet. Laadunvalvonta, oikea määritys ja asianmukainen käsittely ovat olennaisia tulosten luotettavuuden varmistamisessa.