Kokonaiskuormitus

Kokonaiskuormitus tarkoittaa työntekijän kokema kokonaisrasitus, joka syntyy fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja organisatorisesta kuormituksesta sekä ympäristötekijöistä. Se kuvaa, miten erilaiset työssä esiintyvät vaatimukset sekä käytettävissä olevat resurssit yhdessä vaikuttavat jaksamiseen, terveyteen ja työtehoon.

Fyysinen kuormitus liittyy kehon rasittamiseen toistuvissa liikkeissä, raskaita esineitä käsitellessä, staattisessa työssä tai epäergonomisten asennon asettamien rasitusten vuoksi. Psyykkinen kuormitus puolestaan sisältää henkisen vaatimustason, aikapaineen, päätöksentekopyynnöt ja keskittymisen tarvetta. Sosiaalinen ja organisatorinen kuormitus kattaa työyhteisön vuorovaikutuksen, johtamisen laadun, roolijakomallit sekä työnjaon vaikutukset. Ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi melu, lämpötila ja turvallisuudentunne.

Kokonaiskuormituksen arviointi perustuu sekä työtehtävien vaatimusten että yksilön resursseiden tarkasteluun. Työterveys- ja työturvallisuusorganisaatiot käyttävät kyselyitä, haastatteluja sekä tehtäväanalyysiä kuormituksen kartoittamiseen. Mittareina voivat olla työkuormitusta, psyykkistä rasitusta ja palautumista koskevat kyselyt sekä ergonominen ja organisatorinen kartoitus.

Kokonaiskuormituksen korkea taso liittyy pitkittäisiin terveysvaikutuksiin, kuten väsymykseen, univaikeuksiin, mielialan muutoksiin, työuupumukseen sekä kasvanut tapaturmariski. Hallinta alkaa työn rakenteen ja tehtävien selkeyttämisestä, johtamisen laadusta, palautumisajan varmistamisesta sekä työntekijöiden resurssien tukemisesta.