tapaturmariski

Tapaturmariski tarkoittaa sitä todennäköisyyttä, että loukkaantuminen tapahtuu tietyssä tilanteessa, työtehtävässä tai työpaikalla. Se kuvaa sekä tapahtuman todennäköisyyden että potentiaalisen vamman vakavuuden yhdistelmää, ja sitä arvioidaan riskinarvioinnin keinoin. Tapaturmariskiin vaikuttavat sekä lähteet eli vaarat (fyysiset, kemialliset, biologiset, ergonomiset, psykososiaaliset) että altistumisen olosuhteet (työvaihe, kesto, esiintymistiheys). Mitä suurempi vaaran vakavuus ja suurempi altistuminen, sitä suurempi on riski.

Riskinarviointi on keskeinen osa työturvallisuuden hallintaa. Siihen kuuluu vaarojen tunnistaminen, riskin arviointi sekä riskien hallintatoimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen. Lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä ja organisaatioita tekemään säännöllisiä riskinarviointeja, ja kansainväliset standardit kuten ISO 45001 ohjaavat työterveys- ja turvallisuustoimien järjestämistä.

Esimerkkejä yleisistä tapaturmariskien lähteistä ovat koneiden ja laitteiden liikkuvat osat, liukastumiset ja kaatumiset, taakkojen käsittely ja nosto, valon/ympäristön aiheuttamat haitat, melu, kemikaalit sekä sähkö- ja lämpöturvallisuus. Psykososiaaliset riskit kuten työpaineet ja väkivallan uhka voivat myös lisätä tapaturmariskiä.

Riskien hallinta noudattaa yleensä hierarkiaa: riskien poistaminen tai korvaaminen, tekniset säätelytoimet, työmenetelmät ja käytännöt (hallintatoimet), koulutus sekä henkilönsuojaimet. Seurantaan ja jatkuvaan parantamiseen kuuluu tapahtumien raportointi, läheltä piti -tilanteiden seuranta sekä säännölliset tarkastukset.