Kiinteälämpötilaanturit

Kiinteälämpötilaanturit, suomeksi myös kiinteän olomuodon lämpötila-anturit, ovat elektronisia komponentteja, jotka mittaavat lämpötilaa muuttamalla sen sähköiseksi signaaliksi. Toisin kuin mekaaniset lämpömittarit, ne perustuvat puolijohdemateriaalien ominaisuuksien muutoksiin lämpötilan vaihdellessa. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit ja puolijohdeanturit. Termistorit, lyhenne sanoista thermal resistor, muuttavat resistanssiaan lämpötilan mukaan. Negatiivisen lämpötilakertoimen (NTC) termistorien resistanssi pienenee lämpötilan noustessa, kun taas positiivisen lämpötilan kertoimen (PTC) termistorien resistanssi kasvaa. Puolijohdeanturit, kuten IC-lämpötila-anturit, hyödyntävät diodien tai transistorien jännite- tai virtaominaisuuksien lämpötilariippuvuutta. Nämä anturit ovat usein lineaarisempia ja tarkempia kuin termistorit, mutta myös kalliimpia. Kiinteälämpötila-antureita käytetään laajasti eri sovelluksissa, kuten kodinkoneissa, autoissa, teollisuusautomaatiossa ja lääketieteellisissä laitteissa. Niiden pieni koko, alhainen energiankulutus ja helppo integrointi muihin elektronisiin järjestelmiin tekevät niistä suosittuja valintoja lämpötilan seurantaan ja säätöön. Anturin valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, nopeudesta, kustannuksista ja käyttöympäristöstä.