Termistorit

Termistorit ovat resistoreita, joiden resistanssi muuttuu huomattavasti lämpötilan funktiona. Niitä on kaksi päätyyppiä: NTC-termistorit (negatiivisen lämpötilakerroin) ja PTC-termistorit (positiivisen lämpötilakerroin). NTC-termistorin resistanssi laskee, kun lämpötila nousee, kun taas PTC-termistorin resistanssi nousee lämpötilan noustessa. Tyypillisesti ne valmistetaan dopatuista metallihappokeramiikkalevyistä tai -kappaleista, ja doppaus sekä valmistusmenetelmät antavat halutun lämpötilatilanteen herkkyyden.

Käyttökohteet jakautuvat mittaukseen ja suojaukseen. Lämpötilan mittauksessa termistorit tarjoavat suurta herkkyyttä pienillä lämpötilan muutoksilla, mutta niiden vaste on epälineaarinen ja niitä saatetaan kalibroida tai kompensoida elektroniikalla. Inrush-current limitoinnissa NTC-termistorit sijoitetaan sarjaan, jolloin ne rajoittavat alussa suurta virtaa ja lämpenevät, jolloin vastus laskee. PTC-termistoreita käytetään ylikuormitussuojauksessa ja itse palautuvissa fusteissa; PPTC-tyypit tarjoavat katkaisun, joka palautuu, kun laite jäähtyy.

Ominaisuuksiin vaikuttavat lineaarisuus, toleranssit sekä vasteaika. Termistorit voivat olla erittäin herkkiä lämpötilalle, mutta ne ovat ei-lineaarisia ja voivat vaatia kalibrointia tai kompensaatiota. Ne voivat myös lämmitä käytön aikana, mikä vaikuttaa lukemiin.

Yleisimmät kaupalliset arvot ovat esimerkiksi noin 10 kΩ NTC-terrmistori 25 °C sekä erilaiset PTC-tyypit suojauksessa. Termistorien valinta riippuu halutusta herkkyydestä, toimintalämpötilasta, tarvittavasta lineaarisuudesta sekä mekaanisista rajoitteista.