Kiinteälämpötilaantureita

Kiinteälämpötilaantureita, tunnettuja myös kiinteäpisteantureina tai kiinteätilalämpötilaantureina, ovat laitteita, jotka mittaavat lämpötilaa hyödyntäen materiaalien tai ilmiöiden ominaisuuksia, jotka muuttuvat jyrkästi tai ovat selvästi määriteltyjä tietyssä lämpötilassa. Toisin kuin jatkuvia lämpötilamittauksia tekevät anturit, kiinteälämpötilaanturit ilmaisevat yleensä vain sen, onko lämpötila saavuttanut tai ylittänyt tietyn ennalta määrätyn raja-arvon. Ne eivät anna tarkkaa lukemaa lämpötilan arvosta, vaan toimivat usein kynnysarvoina tai hälytyssignaaleina.

Yleisimpiä kiinteälämpötilaantureiden tyyppejä ovat termostaattiset kytkimet, jotka perustuvat usein lämpölaajenemiseen tai metallien magneettisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi bimetalliliuskat, jotka koostuvat kahdesta eri metallista, jotka laajenevat eri tavoin lämmetessään, voivat kytkeä sähköpiirin päälle tai pois tietyssä lämpötilassa. Toinen yleinen tyyppi on kiinteäfaasimuutosmateriaaleihin perustuva anturi, jossa materiaalin olomuodon muutos tietyssä lämpötilassa (esim. sulaminen tai jäätyminen) antaa lämpötilasta tiedon.

Kiinteälämpötilaantureita käytetään monissa sovelluksissa, joissa yksinkertainen lämpötilan valvonta tai suojatoiminto on riittävä. Näitä ovat esimerkiksi kodinkoneet, teollisuusprosessien valvonta, autojen jäähdytysjärjestelmät ja palohälyttimet. Niiden etuna on usein yksinkertaisuus, luotettavuus ja edullisuus verrattuna monimutkaisempiin lämpötilaa jatkuvasti mittaaviin järjestelmiin. Niiden rajoituksena on tarkkuuden puute ja kyvyttömyys seurata lämpötilan vaihteluita reaaliajassa.