Kiinteäfaasimenetelmä

Kiinteäfaasimenetelmä, tunnettu myös nimellä solid-phase synthesis (SPS), on kemiallinen tekniikka, jolla syntetisoidaan molekyylejä kiinnittämällä reagoiva molekyyli kiinteään tukimateriaaliin. Tämä menetelmä on erityisen yleinen peptidien, oligonukleotidien ja muiden polymeerien valmistuksessa.

Menetelmä alkaa esireagoineen molekyylin, yleensä aminohapon tai nukleotidin, liittämisellä inerttiin polymeeripohjaan, joka on tyypillisesti polystyreeni- tai polyakryyliamidipohjainen helmi. Tämän jälkeen reagoimattomat kohdat tuessa estetään, jotta ne eivät häiritse tulevia reaktioita. Seuraavaksi lisätään kiinnitettyä molekyyliä edelleen rakentava reagenssi, ja reaktio suoritetaan. Kun reaktio on valmis, ylimääräiset reagenssit ja sivutuotteet pestään pois, jättäen vain halutun molekyylin kiinteään tukeen. Tämä pesuvaihe on keskeinen kiinteäfaasimenetelmän tehokkuudelle, sillä se mahdollistaa epäpuhtauksien helpon poistamisen ilman monimutkaista eristystä jokaisen reaktiovaiheen jälkeen. Prosessi toistetaan, kunnes haluttu molekyyli on täysin syntetisoitu. Lopuksi haluttu molekyyli irrotetaan kiinteästä tukimateriaalista käyttämällä sopivaa irrotusreagenssia, kuten vahvaa happoa.

Kiinteäfaasimenetelmän etuja ovat automaation helppous, nopeus ja korkea tuotto. Se vähentää myös liuottimien kulutusta verrattuna perinteisiin liuossyntesimenetelmiin, koska pesuaineita voidaan käyttää tehokkaasti. Menetelmää käytetään laajalti sekä tutkimuksessa että teollisessa tuotannossa.