Kielisoittimet

Kielisoittimet ovat soittimia, joissa ääni tuotetaan kielten värähtelyllä. Kielet voivat olla metallisia, nylonisia tai kuitujen kautta ohjattuja, ja niiden jännitys sekä pituus määrittävät sävelkorkeuden ja soinnin. Ääni vahvistuu soittimen rungon tai resonanssikannen kautta, joka muokkaa värähtelyn ääniä ja projisoi ne kuulijalle.

Kielisoittimet jaetaan yleisesti kahteen pääkategoriaan sen mukaan, miten kieli soitellaan. Jousisoittimet kuuluvat joukkoon, jossa kieli saa värähdellä jousen koskettamana; esimerkkejä ovat viulu, viola (altto), sello ja kontrabasso sekä perinteiset jouhikot kuten jouhikko. Näissä instrumenteissa soittaminen tapahtuu ranteen ja jousen avulla, mikä tuottaa jatkuvan, kontrolloidun värähtelyn.

Näppäin- ja plukattukielisoittimet puolestaan ovat soitettavia ilman jousia: kieli värähtelee soittimen rungon resonaattorissa ja ääni tuotetaan sormilla tai plektralla. Tunnettuja esimerkkejä ovat kantele (suomalainen perinnekielisoitin), kitara, mandoliini ja ukulele. Harpat (harpa) muodostavat erillisen ryhmän, jossa kielet soitetaan käsin ja letkut ja rungorakenne projisoivat äänet.

Kielisoittimia käytetään laajasti klassisessa, kansanmusiikissa ja nykypop- sekä rock-musiikissa. Suomessa kantele on erityisen tunnettu perinteen symbolina, mutta kielisoittimien maailmasta löytyy lukuisia malleja ja rakentamisen perinteitä eri kulttuureista. Moderneja valmistustapoja käytetään sekä klassisiin että elektroniikan aikakauden instrumentteihin, mikä laajentaa soittimien ääniala ja ilmaisumahdollisuuksia.