kielisoittimien

Kielisoittimet ovat soitinryhmä, jossa ääni syntyy kielten värähtelystä. Kielet voivat värähdellä soittimen rungon kautta tai rakenteen osien toiminnan kautta ja niiden värähtely vahvistuu yleensä resonanssikopan avulla. Kielisoittimet jaotellaan usein soittamisen tekniikan mukaan: jousikielet (jousella) sekä näppäimellä tai näppäimillä soittuvat, plukkaukseen tai plektran käyttöön perustuvat ja lyömäkielisoittimet.

Jousisoittimet ovat yleisiä suurissa orkestereissa ja kamarimusiikissa. Näihin kuuluvat viulu, viola, sello ja kontrabasso. Näitä soitetaan yleensä jousella, jonka liikettä käytetään värähdyttämään kielen. Muita jousilla soitettavia kielisoittimia ovat joissain kulttuureissa kehittyneet pienemmät viuluryhmän soittimet sekä eräät kansantaltioiden instrumentit.

Plukkaukseen tai näppäimen kautta soittuvat kielisoittimet kattavat laajan kirjon. Tunnetuimpia ovat kitara, mandoliini, ukulele ja kantele sekä erilaiset lay-laitteet kuten banjo. Näppäimistöä käyttävät, kuten piano ja klavikordit, kuuluvat myös kielisoittimien alaisuuteen, koska niiden äänet tuotetaan värähtelevillä kielillä, joita vasarilla tai näppäimillä isketään tai ne värähdytetään muuten.

Kielisoittimien kielet voivat olla terästä, nylonia tai gutia, ja rungot valmistetaan usein puusta. Äänijänne sekä soittotapa antavat kullekin soittimelle tunnusomaisen timbrin. Kielisoittimet ovat keskeisiä sekä länsimaisessa klassisessa että monissa maailman musiikkiperinteissä. Esimerkkejä kulttuurisista variaatioista ovat kantele Suomessa, sitar Intiassa, erhu Kiinassa ja shamisen Japanissa.