Kielisoittimia

Kielisoittimet ovat soitinryhmä, jossa ääni syntyy värähtelevien kielten kautta. Kielet voivat olla metallisia, nylonisia tai muuta materiaalia ja ne kiinnitetään runkoon. Äänen korkeus määräytyy kielen pituuden, paksuuden ja jännityksen sekä soittimen rakenteen mukaan; värähtely vahvistuu soittimen rungon tilan kautta ja kuullaan äänikopassa tai muussa resonanssierossa.

Kielet voidaan soittaa eri tavoin: jousitetulla tavalla kuten viulut ja sellot, sekä näppäilemällä tai plektralla kuten monissa kitaroissa ja kanteles tai harpuissa. Näillä eri tekniikoilla saavutetaan erilaiset sävel- ja iskupinnat sekä artikulointi.

Esimerkkejä kielisoittimista ovat jousisoittimet kuten viulu, viola, sello ja kontrabasso; plukka- tai näppäilysoittimet kuten kitara, kantele ja harppu sekä muut pienemmät kielisoittimet. Suomen kontekstissa kantele on erityisen tunnettu perinteinen kielisoitin, jota käytetään laajasti kansanmusiikissa ja opetuksessa.

Rakenteellisesti kielisoittimet koostuvat kielistä, runkopohjasta sekä äänikopasta tai vastaavasta resonanssia vahvistavasta tilasta. Kielien jännitys, pituus ja massan jakautuminen määrittelevät sävelkorkeudet, ja soittimen muoto sekä materiaalit vaikuttavat sen tavulle, sävyyn ja projekteihin.

Kielisoittimet ovat maailmanlaajuinen ja monipuolinen soitinryhmä, jolla on sekä kirjallinen että suullinen perintö. Niitä käytetään sekä yhtyeissä että yksin esitettyinä, ja ne kattavat laajan kirjon musiikillisia ilmaisumuotoja.