kielisoitin

Kielisoitin on soitin, jonka ääni syntyy värähtelevien kielten kautta. Kielet voivat värähdellä ja niiden värähtely välittyy soittimen runkoon sekä sen ilman ja puun muodostamaan äänikammioon, jolloin syntyy soinnillinen ääni. Kielisoittimet voivat olla hyvin erilaisia rakenteeltaan ja äänenlaadultaan riippuen kielien pituudesta, jännityksestä, massasta ja soittimen kartion/rasituksen rakenteesta.

Kielisoittimia voidaan lähestyä usealla eri tavalla: niiden kautta tuotetut sävelet voivat olla peräisin jousesta, näppäilemällä tai nyppimällä, sekä erilaisten soiton tekniikoiden kautta. Kansainvälisesti tavallisimmat kategoriat ovat jousisoittimet sekä plukkisoittimet. Jousisoittimet kuten viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso tuotetaan käyttämällä jousen värähdettäviä kielejä. Plukkisoittimet kuten kitara, mandoliini, luuttu ja kantele soitetaan yleensä näppäilemällä tai nyppimällä kieliä. Harpa kuuluu myös plukkisoittimien ryhmään.

Kielisoittimet ovat keskeisiä sekä klassisessa että folk- ja pop-musassa. Niiden äänikuvan ja soiton tekniikat ovat kehittyneet useissa kulttuureissa, mikä heijastuu instrumenttien lukemattomissa malleissa ja soittotavoissa. Kielisointuja käytetään sekä soolosoitossa että orkesteri- ja ryhmämäisissä asetelmissa, ja ne voivat tuottaa sekä laajaa resonanssia että kirkasta yksittäistekstiä.

Lisätietoja: kielisoittimet, jousisoittimet, plukkisoittimet.