Kieliperhe

Kieliperhe on kielitieteen käsite, jolla tarkoitetaan kieliä, jotka polveutuvat yhteisestä kantakielestä. Kieliperheet voivat sisältää sekä erillisiä kieliä että näiden alle jakautuneita suku- ja alaryhmiä. Kantakielen rekonstruointi antaa kuvan varhaisesta kielestä ja siitä, miten jälkeläiskielet ovat kehittyneet ajan mittaan.

Vertaileva lingvistiikka ja rekonstruktio ovat kieliperheiden tutkimuksen keskeisiä menetelmiä. Tutkijat etsivät yhteisiä äänmuutoksia, perussanoja sekä kieliopillisia piirteitä, joita esiintyy useammassa kielessä. Näiden perusteella voidaan päätellä, mitkä kielet muodostavat ryhmän ja millainen on kantakielen luonne. Rekonstruktio pyrkii palauttamaan kantakielen ominaisuuksia ja sanastoa vertaamalla sen jälkeläiskieliin.

Esimerkkejä suurista kieliperheistä ovat Indoeurooppalainen kieliperhe (esim. englanti, saksa, venäjä, espanja), Uuralilainen kieliperhe (suomi, viro, unkari, saamelaiset kielet), Afroaasialainen kieliperhe (arabia, heprea, amhari, somali), Sino-Tibetan (kiina, tibetiläiset kielet, burmeesi), Austroasiattinen (vietnam, khmer) sekä Austronesialainen kieliperhe (indonesia, malaiji, tagalog, maori, samoan). Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten kieliä voidaan ryhmitellä yhteisen kehityksen perusteella.

Kielet, joita ei ole pystytty osoittamaan kuuluvaksi mihinkään suureen kieliperheeseen, kutsutaan kieli-isoiksi tai kieli-identisumoiksi. Esimerkkinä mainitaan Basque. On myös kieliä, joiden asema kieliperhedyydessä on epävarma ja jonka luonnetta tutkijat tarkastelevat uudelleen uusien tutkimusten valossa.