Kevytbetonit

Kevytbetonit ovat rakennusbetonien ryhmä, jonka tiheys on pienempi kuin tavallisella betonilla. Tiheyttä arvotetaan joko käyttämällä kevyitä aggregaatteja tai muodostamalla ilmakuplia rakenteeseen. Kevytbetonit jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: kevytsorabetonit, joissa käytetään kevyta aggregaattia kuten laajennettua savea, sekä vaahtobetoneihin kuuluva cellular concrete, johon ilmakuplat antavat rakenteen keveyden. Erityisryhmänä on autoklaavattu vaahtobetoni (AAC), joka käsittelyn jälkeen saavuttaa hyvän lämmöneristyksen ja tiheyden.

Kevytsorabetonit valmistetaan sekoittamalla normaalia sementtiä, vettä ja kevyta aggregaattia sekä mahdollisesti muita lisäaineita. Tiheys vaihtelee noin 800–1900 kg/m3 ja puristuslujuus riippuu seoksesta. Vaahtobetoneissa eli vaahtobetonissa ilmakuplia muodostetaan joko kemiallisilla tai mekaanisilla menetelmillä; AAC on yleinen esimerkki, joka on usein autoklaavattu. Näillä materiaaleilla on tyypillisesti parempi lämmöneristyskyky kuin normaalilla betonilla, mutta lujuudet ovat yleensä pienempiä, mikä vaikuttaa suunnitteluun ja käyttökohteisiin.

Käyttökohteet vaihtelevat seinä- ja lattiarakenteista kevyisiin rakenneseiniin sekä eristempaqueihin. AAC:llä valmistetut elementit soveltuvat seinämiin ja välieristemateriaaleiksi, kun taas kevytsorabetonit soveltuvat sekä kantaviin että ei-kantaviin rakenteisiin, riippuen lujuusluokasta. Kevytbetonien etuina ovat pienempi kokonaismassa, parempi lämmöneristys, helpompi käsiteltävyys ja potentiaalinen energia-säästö rakennuksessa; rajoitteina voivat olla matalampi lujuus, kosteudenhallinnan tarve ja tuotantoprosessin vaatima infrastruktuuri. Kansainväliset ja eurooppalaiset standardit ohjaavat tuotantoa ja yhteensopivuutta rakennusosien kanssa.