Ketoneissa

Ketoneissa tarkoitetaan orgaanisia yhdisteitä, joissa karbonyyliryhmä (C=O) on kiinnittynyt kahteen hiiliatomiin. Tämän vuoksi ketonit eroavat aldehydeista siten, että karbonyylin hiiliin ei liity vetyatomia. Ketoneita esiintyy sekä pienissä että suurissa molekyyleissä, ja niiden ominaisuudet riippuvat R- ja R'-kokojen lisäksi erilaisista sivuketjuista.

Ominaisuudet ja reaktiot: Ketoneilla on polaarinen C=O-ryhmä, mikä antaa niille kohtuullisen korkeita kiehumispisteitä suhteessa vastaaviin alkaaneihin, mutta paljon pienempiä kuin alkoholien. Pienet ketonit, kuten aseton, ovat hyvin veteen sekoittuvia, suuremmat ketonit taas yleisemmin orgaanisia liuottimia. Ketonit reagoivat pääasiassa nukleofiilisen additioreaktion kautta: karbonyliryhmä on elektrofiilinen, minkä seurauksena siihen voidaan liittää nukleofiloja ja pelkistettyjä yhdisteitä, jolloin syntyy esimerkiksi alkoholeja tai di-iyhdisteitä. Ketonien reduktiolla voidaan valmistaa sekundaarisia alkoholeja, hapettumisella taas erilaisten karbonyylituotteiden syntetisoiminen on mahdollista.

Syntetys ja esiintyminen: Teollisesti ketoneita tuotetaan useilla tavoilla; yleisin on sekundaarisen alkoholin hapetus, esimerkiksi isopropanolista saada asetonia. Ketoneita sekä esiintyy luontaisesti että käytetään monissa kemian ja biokemian sovelluksissa. Biokemiassa maksassa muodostuu ketoaineita paaston tai energiavajeen aikana, ja näitä voidaan käyttää kudosten energia-tarpeisiin.

Käyttökohteet: Ketoneja käytetään laajalti liuottimina (esim. aseton), reaktiopotentiaaleina synteeseissä sekä raaka-aineina monille muille yhdisteille. Turvallisuusnäkökulmasta ne ovat usein helposti syttyviä ja voivat ärsyttää kudoksia, joten niiden käsittely edellyttää asianmukaisia varotoimia.